Göötti elementissään

Kesän kiireet ovat näköjään vähentäneet päivityksiäni, mutta tässä nyt vähän kuulumisia. Melli oli Iriksen luona mökkilomalla ja Pami sai lomailla rauhassa kotona, se oli viime viikolla. Mökillä Melli koki taas uusia juttuja, se kävi mm. uimassa ensimmäistä kertaa. Täällä kotona oli ihmeen rauhallista ja samalla hyvin omituista ilman Melliä. Sen näkyvään läsnäoloon on jo niin tottunut, että sitä oli ihan kova ikävä lopulta. Heti kun Melli saapui takaisin kotiin, alkoi sama riehunta ja ärinä, Pamikin näytti iloiselta.
Göötin alkuperäinen tarkoitushan lienee ollut olla maatilojen yleiskoirana, paimenkoirana ja rottien tappajana ja kaikessa mukana muutenkin, sehän on göötille mieluista, sillä se ei ole mielellään yksin. Se haluaa olla omistajaansa lähellä ja osallistua kaikkeen toimintaan. Melli elää täällä sellaista elämää ja minusta se on ihan elementissään. Lehmien kanssa se on hyvin luonteva, ei pelkää niitä vaan osoittaa selviä paimennustaipumuksia niiden kanssa liikkuessaan. Tänään se jopa auttoi lehmien sisälleotossa ajamalla hankalan lehmän eteenpäin. Olin ihan yllättynyt sen otteista. Meillä Pami on aina ollut lehmien kanssa arempi, se ei uskalla niiden lähelle, kun ne ovat vapaina. Niitä taluttaessa se kyllä paimentaa, liikkuu takajalkojen takana ja haukkuu "paimennusäänellä". Melli on heti pienestä pitäen rohkea ja reipas ja erittäin utelias kaikesta, mitä tapahtuu navetassa ja muualla.
Tässäpä näitä taas. Kuukauden päästä Melli on sitten varmaan erikoisnäyttelyssä esiintymässä ensimmäistä kertaa. Se alkaa jo nyt jännittää. Harmi, etten itse pääse mukaan näyttelyyn, se olisi ollut todella mielenkiintoista, nähdä Mellin ensiesiintyminen ja kaikki ne muut näyttelyssä olevat göötit. Kerralla paljon samanlaisia pötkylöitä!

Kaikki kasvaa

Kaikki kasvaa nopeasti, kukat, heinä ja Melli. Aikakin kuluu nopeasti näin kesällä, kun on paljon touhua ja tekemistä. Mellille kaikki on uutta ja ihmeellistä ja kokemukset karttuvat päivittäin. Nyt se uskaltaa jo kulkea navetassa lehmien takana ja vähän edessäkin. Laitumella olevia hiehoja se haukkuu, mutta on niistä erittäin kiinnostunut. Saa nähdä, tuleeko Mellistä vielä paimenkoirakin kuten Pami on. No, Pami pelkää vapaana olevia lehmiä, mutta talutettavia eläimiä se paimentaa oikeaoppisesti takajalkojen takana edestakaisin kulkien ja haukkuen.
Käytiin myös ensimmäistä kertaa "ihmisten ilmoilla" Mellin kanssa, kun torstaina oli kesäkatuilta Varkaudessa ja siellä oli Match Show eli paljon koiria ja ihmisiä. Mellille oli jo kaupungilla kulkeminen jännittävää ja sen pää pyöri ihmeissään vilinää seuratessa. Maalaiskoirille sellainen ei ole tavanomaista, mutta tulevia näyttelyitä ynnä muita koitoksia varten on meidän harjoiteltava kaikenlaista. Kaupunkilaiskoirille tuossa ei olisi ollut mitään kummallista, mutta vapaudessa ja rauhassa eleleville maalaisille kesäkatu oli hyvää kokemusten kartuttamista.
Keskiviikkona Iris kävi taas rokottamassa Melliä ja katsastamassa samalla koiraansa. Hyvin on Melli kuulemma kehittynyt, joten tästä jatkamme. Rokotukset ovat nyt kunnossa tällä erää, seuraava taitaa olla vuoden iässä. Melli on nyt melkein neljän kuukauden ikäinen ja minun silmissäni se on pieni kaunotar. Mutta saattaa olla, että olen myös pikkuisen puolueellinen...

Kesä alkoi huomaamatta

Kaikki aika on mennyt viime aikoina lakkiaisten järjestämiseen. Huomaamatta kesä alkoi siinä ja luonto räjähti kasvuun. Siinä sivussa Mellikin on kasvanut. Meillä oli sama lomittaja lakkiaisten aikaan kuin silloin, kun Melli tuli meille, ja hän sanoi, että se on kasvanut ihan kauheasti! Itse sitä ei huomaa, kun koko ajan näkee. Nyt juhlien jälkeen minullakin on taas paremmin aikaa. Otin kuvia tässä iltasella, mutta en vielä saanut niitä koneelle. Tämä otos saa nyt kelvata, tämäkin on otettu viikko sitten. Palaan tänne pikimmiten uusien kuvien kera!

Melli 3kk, rokotus ym.

Nakke ja Huikka
Perjantai oli tärkeä päivä. Melli täytti kolme kuukautta ja Iris tuli moikkaamaan sitä koirineen ja lapsineen. Melli sai tehosterokotuksen. Ensimmäinen rokotus oli annettu jo Ruotsissa luovutusiässä, siellä on kuulemma sellainen tapa. Rabies laitetaan sitten myöhemmin. Gööttien leikit näyttivät olevan Mellille tuttuja, koska näiden kavereiden kanssa se juoksi iloisena eikä turhaan pelännyt. Iriksellä oli mukanaan Nakke ja Huikka, joten pihallamme vilisti harvinainen gööttinelikko. Harvinainen näillä seuduilla, sillä yleensä kukaan ei ole kuullutkaan koko rodusta tai eivät ole nähneet täälläpäin muualla. Vaikka eivät nämä meidän koirat ainoita ole, varmaan Varkaudessakin löytyy joitain ja Kuopiossa jo useita.
Iriksen mielestä Melli on kehittynyt hyvin ja näyttää kivalta, joten tästä voidaan hyvillä mielin jatkaa. Kaikenlaista pientä pitäisi opettaa ja opetella pikkuhiljaa, vaikka onhan Melli vielä kovin vauva. Ensimmäinen näyttely saattaisi olla erikoisnäyttely Tampereella, jos kaikki menee hyvin. Siihen mennessä pitää vielä opetella nätisti taluttimessa kävelyä ja hiljaa seisomista.
Melli on ollut meillä nyt kuukauden verran ja onpa aika kulunut tosi nopeasti. Pentuaika on lyhyt ja nyt siitä pitää nauttia ja ottaa kuvia muistoksi. Vielä Melli sopii syliin ja sen niska on niin pehmeän untuvainen.

Vaarallinen maalaispiha

Nyt kun peltotyöt ovat toden teolla alkaneet, on rauhallinen pihamme muuttunut vaaralliseksi. Traktori kulkee vähän väliä milloin mikäkin kone perässään ohi ja uteliasta pentua on vahdittava tarkasti. Vielä ei ole mitään takeita siitä, että se ymmärtäisi miten vaarallisia isot koneet ovat. Naapurin traktoritkin hurauttavat surutta navettapihalle hakemaan kimppakoneita, ne eivät osaa edes varoa minikoiraa, joka ei ehkä ymmärrä väistää. Melli on kuin pikkulapset eli ihan perään katsottava ja koko ajan on tiedettävä missä se menee. Kun se vielä on tosi utelias ja suorastaa rohkea tutkimaan paikkoja yksinäänkin, ei voi olla liian tarkka vahtimisessa. Alemmassa kuvassa traktori on juuri ajanut lähelle ja isäntä noussut alas sieltä, hetken päästä Melli oli jo menossa sykkyrällä vastaan, häntä huiskaten ja korvat luimussa.

Huoleton lapsuus

Eilen satoi vettä koko päivän eivätkä koirat viihtyneet ulkona pissiä kauempaa. Tänään on uusi päivä ja aurinkokin paistaa. Kovin lämmintä ei vielä ole, mutta se ei menoa haittaa.

Ulkoilua

Tämä kuva on otettu lauantaiaamuna, kun maa oli kuurassa, mutta aurinko paistoi niin kauniisti. Maisema näytti upealta. Tänään on ollut lämmin päivä, esimakua tulevasta. Huomiseksi on taas luvassa sadetta, joten on yritetty nauttia tästä hetkestä.
Koirien pihaleikit jatkuvat aina vain hurjempina. Pamikin välillä yltyy riehumaan ja hepuloimaan, mutta yleensä se on vain Mellin tehtävänä. Ihme, miten Pami jaksaakin olla kärsivällisesti purtavana, kun Melli on loputon leikeissään. Onneksi Pamillakin on omat hetkensä. Tänään käytiin lenkillä juoksemassa metsätiellä, ihana ilma innoitti lisää. Pami kulkee yleensä edellä, se tietää jo reitit. Välillä se jää jälkeen, kun joku kiinnostava haju pysäyttää sen pitempään tutkimiseen. Melli ei vielä pitkään aikaan seuraa meitä näille lenkeille, sillä aikaa se saa olla kotikoirana kiltisti odottamassa. Tänä iltana käytiin yhdessä vähän metsän laidassa haistelemassa metsäilmaa ja Pami kuljetti Melliä mielenkiintoisiin kohteisiin puiden alle ja pusikoihin. Koirat nauttivat pienistäkin kävelyretkistä.

Saanko esitellä: Melli

Melli eli Aspenhill Kamomill on syntynyt 18.2.2007 Ruotsissa, Aspenhill-kennelissä. Sen isä on Grålötens Vandra Vidare ja emä Aspenhill Shoshone. Karjakon-kennelin omistaja Iris Kaimio haki Mellin Ruotsista ja hän on sen varsinainen omistaja. Itse asiassa Mellin tulevaisuus on jo kirjoitettu hennolla värillä ainakin toiveiden kirjaan, eli Melli on meillä sijoituskoirana varsinaisena tehtävänään olla Karjakon-kennelin jalostusnarttu ja saada siis joskus laadukkaita uusia gööttejä maailmaan. Me olemme nyt niin onnellisia, että saimme Mellin lemmikiksemme, vaikka samalla raskas vastuu ja huoli painaa mieltä, että osaammeko kasvattaa siitä kelpo koiran. Kyllä tässä omatkin toiveet ovat olemassa, minua kiinnostaa esim. näyttelyt ja kivana harrastuksena agility. Saa nähdä sitten mitä puuhataan tulevaisuudessa.
Mutta tässä vaiheessa, KIITOS IRIS!

Leppävirran näyttely

Kävin eilen Iiriksen kanssa Leppävirran näyttelyssä, tosin vain katselemassa ja ilman koiria. Ilma oli sattumoisin aurinkoinen, vaikka viileä, ja sain hyviä kuvia gööttikehästä. Paikalla oli neljä gööttiä, tai oli niitä enemmänkin, mutta kehään tuli neljä. Urosten avoimessa luokassa olivat Lumometsän Aeturnus Amicus ja Von Sarisheim Avec My Ricco. Jälkimmäinen voitti luokan ja sai sertin ja tuli ilmeisesti muotovalioksi. Juniorinartuissa kilpaili Iris Kaimion ruotsintuonti Fixan's Edit, pieni mutta vilkas tyttönen. Se sai ykköset, mutta ei sen enempää. Avoimen nartuissa oli myös vain yksi koira, Jaxonville Kipin Kapin. Se voitti luokkansa, sai sertin ja oli narttujen paras sekä lopulta VSP Avec My Riccon voittaessa rotunsa paras -tittelin. Sääli, että oli niin vähän koiria, olisin ollut valmis seuraamaan kehätapahtumia kauemminkin. Kun harvoin pääsee näyttelyihin! Kotiinviemisiksi ostimme Pamille ja Mellille siankorvia ison pussillisen ja jotain pihvitikkuja myös.

Kasvokuva

Kaksi viikkoa on kulunut kuin siivillä. Melli on varmaankin kasvanut, vaikka itse en huomaa sitä. Kuvista näkee jotain muuttumista. Tässä iässä pennut kehittyvät valtavan nopeasti ja kasvavat melkein silmissä. Sunnuntaina Melli täyttää 11 viikkoa.

Vappuvieraita

Nyt ollaan jo toukokuussa pitkällä, mutta vapusta ei kuitenkaan ole kovin montaa päivää. Meillä oli vieraita vappua viettämässä ja heillä oli kolme koiraa mukanaan: islanninlammaskoirat Uni ja Tara ja sekarotuinen vanhaherra Vanttu. Kuvassa Melli näyttäisi olevan ihan hyvää pataa Unin kanssa ja periaatteessa kaikki meni hyvin, mutta Melli kyllä pelkäsi vieraita eikä uskaltautunut leikkiin heidän kanssaan. Unin ja Taran leikki oli hurjaa juoksemista ja takaa-ajoa ja vielä haukkumista, mikä kaikki oli Mellistä liian rajua ja se pysytteli mieluummin minun jaloissani tai auton alla... Onneksi vieraat eivät olleet vihaista sorttia, vähän rajuja vain pienelle pennulle. Vieraiden lähdettyä Mellissä oli paljon ylimääräistä virtaa, kun oli niin kauan pitänyt olla kiltisti ja hiljaa, että Pami sai kyytiä ja siinä riehuttiin kauan ja hartaasti.

Hauskaa riittää

Vähän yli viikko on mennyt tutustuessa puolin ja toisin ja nyt voi sanoa, että aletaan mennä jonkinlaisella rutiinilla. Tunnemme vähän jo toistemme tapoja. Koirillakin on omat leikkinsä, Pami jopa komentaa välillä, kun Melli intoutuu liian villiksi. Melli viihtyy ulkona todella hyvin, sisälle tulo ei aina kiinnostaisi. Pamin perässä se onneksi tulee melko helposti ja siinä samassa voi harjoitella luoksetuloa. Kaulapanta-talutin -harjoitukset jatkuvat, vaikka Melli ei niistä niin kovasti pidäkään... Se ei haluaisi liikkua ja näyttää selvästi murjottavan. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Eilen illalla koirilla oli hurja leikkimistuokio, murinaa ja urinaa riitti, kuvattiin sitä videollekin. Yhteinen lelu kirvoitti kunnon ärinät ja se oli aina sama lelu, vaikka niitä olisi useita eli molemmille olisi omat, niin samalla lelulla piti yrittää leikkiä. Aika menee ihan hetkessä, kun seurailee näiden vekkuleiden peuhaamista.
Pamille omia hetkiä ovat lenkkeilymme kävellen tai juosten, sillä niille emme vielä pitkään aikaan ota Melliä mukaan. Mellille riittää liikunnaksi pihalla peuhaaminen ja kun on kaksi koiraa, liikuntaa tulee ihan huomaamatta. Minulla piisaa tuota pihan siivousta eli haravointia ja silloin koirat ovat koko ajan mukana ja olemme ulkona kauan. Mellilläkin virta vähän heikkenee, kun hulluilee tarpeeksi pitkään.

Hepuli

Leikki on pennun työtä

Päivät kuluvat niin nopeasti. Melli on ollut meillä nyt kuusi päivää! Sinä aikana olemme jo tulleet huomaamaan, että se on aivan eriluonteinen kuin Pami. Melli on rohkea ja osoittaa itsenäisyyttä vaeltamalla kauemmaksi muista. Se on utelias ja tutkii paikkoja ja uskaltaa mennä myös uusiin paikkoihin. Se osoittaa tahtoaan haukkumalla, mistä tavasta haluamme sen tietysti opettaa pois. Ihmiset yrittävät olla huomaamatta sitä sen haukkuessa, mutta miten neuvot Pamia? Kun Melli haukkuu, Pami antaa sen ottaa puruluunsa. Kohtahan meillä on pentu se joka määrää vanhempaa koiraa! Mutta luultavasti Pami haluaa vain olla ystävällinen ja kohtelias, se antaa pennun leikkiä ja näyttäisi olevan loputtoman kärsivällinen pennun terävien hampaiden kanssa. Ulkona ne leikkivät yhdessä ja Pami osaa olla varovainen, ettei Melliä sattuisi.
Nimen opettelu on vielä ihan kesken. Välillä tuntuu, ettei pennulla ole korvia ollenkaan, kun sitä huutelee. Kaikki muu on kiinnostavampaa kuin ihmisen huuteluihin reagoiminen. Melli oli oppinut kasvattajansa luona tulemaan vihellyksestä luokse, mutta nyt sekään ei aina onnistu. On keksittävä uusia konsteja ja yritettävä opettaa luoksetuloa iloisena asiana, josta kovasti hyvitellään, kun se onnistuu.

Melli, 2 kk

Nimiasiassa päästiin lopulta yhteisymmärrykseen ja pennun nimeksi tuli "Melli". Tässä on tutustuttu puolin ja toisin näinä päivinä. Melli on varmasti ihmeissään kaikesta uudesta ja menee jonkun aikaa, ennen kuin kunnon arkirytmiin päästään. Siisteyskasvatusta yritetään antaa ja kaulapantaan on pikkuhiljaa totuteltu. Ulkona Melli saa välillä hepulikohtauksia ja osaa olla tosi villi. Sitten se nukkuu välillä pitkään niinkuin vauvat aina tekevät.

Tervetuloa, pikkuneiti!

Kotona ollaan reissun jälkeen ja nyt meillä on kaksi koirulaista! Pennun matka Ruotsista ensin Kuopioon ja sitten Rantasalmelle, mistä viimeisestä paikasta haimme sen mukaamme, oli mennyt hyvin. Pentu vaikuttaa sopeutuvaiselta ja hyvin järkevältä, se ei pienistä hätkähdä. Se on reipas ja utelias, niinkuin hyvän pennun tuleekin olla. Pamin ja pennun tapaaminen sujui rauhallisesti, ilman suurempaa hässäkkää. Kissat näyttivät järkyttyneiltä ja pysyttelevät mieluummin toistaiseksi kauempana tulokkaasta. Vanhin kissoista on jo ehtinyt näyttää kyntensä ja sähinänsä pennulle, mutta tämä ei näyttänyt ihan ymmärtävän viestiä.
Yö sujui varmaan ihan kivasti, koska suurempaa ulvontaa ei kuulunut. Sanomalehdelle oli ilmestynyt pikkuinen läikkä ja seuraavat pissit tulivatkin ulos nurmelle, kun vein pennun heti herättyäni sinne.
Huomio varmaan kiinnittyy tähän "pentu"-puheeseen. Meille tuli ongelma nimestä... Liian monta nimen antajaa ja vaatimuksia ynnä toiveita joka suuntaan. Molla-nimi ei kuulostakaan hyvältä ja kuumeisesti etsimme uusia vaihtoehtoja. Jotain nimiä on listassa ja mielipiteitä sinkoilee puolesta ja vastaan, mutta ihan sitä oikeaa ja sopivaa ei ole vielä löydetty. Vakava paikka. Eiköhän tässä päästä yhteisymmärrykseen lähiaikana ja saadaan joku kiva nimi pennulle, millä kutsua sitä .
Ulkona satelee vettä tänään, joten siellä ei ole niin mukavaa viettää aikaa. Pienetkin tassut kuraantuvat aikalailla ulkona käydessään ja lattialle tulee jälkiä. Mutta se on vain elämää. Olemme onnellisia uudesta pienestä pennustamme!

Pami ei vielä tiedä

Viikon päästä meille tulee uusi pieni töppötassu, pikkuneiti ruotsalainen, Aspenhill Kamomill. Pami ei vielä tiedä sitä, enkä tiedä miten sen kertoisin. Se nauttii elämästään kuten aina, mutta nämä rauhalliset päivät ovat luetut... Pennun tulon jälkeen mikään ei ole entisellään ja koko elämän järjestys pitää miettiä uudelleen. Jännittää tosi kovasti, mutta ei Pamin takia vaan muiden järjestelyiden takia. Miten kaikki lutviutuu, työt ja yöt ja kaikki. Minkälainen riiviö pentu mahtaa olla? Pami oli pentunakin kiltti, se pureskeli vain sallittuja puruluita, joita kannoin sille sitä mukaa kuin entinen loppui. Vältyttiin kenkien ja huonekalujen rikkoutumisilta. Ja siistiksi Pami oppi nopeasti, en enää muistakaan kaikkea. Silloinkin oli kevät ja ulos oli helppo mennä, suoraan ovesta oli pihalla ja pentua kannettiin vähän väliä ulos pissimään. Saa nähdä, onnistuuko kaikki yhtä hyvin tällä kerralla.